Viiniköynnöksen kasvatus suomessa

0

Viiniköynnöksen kasvatus onnistuu myös suomessa. Näille levyspiireille on kehitetty omat, täällä pärjäävät ja kypsyvät lajikkeensa. Näitä on mm. zilga ja Jubileinaja Novgoroda.

Pari vuotta sitten alkoi kantautua kaikuja internetin syövereistä, että olisi mahdollista saada aitoviiniä tuottava viiniköynnös Vitis vinifera kasvamaan säävammaisessa Suomessakin. Innostus alkoi levitä. Tietoa luettiin. Rohkaisevia postauksia löytyi sieltä ja täältä. Oli kuulemma jo juotettu ensimmäiset uutokset Italian vieraillekin!

Punaviinilajikkeena uusiin leveysasteisiin oli valittu Zilga – Latvialainen risteytys, jonka pitäisi kestää -40C pakkasen! No vähempi tänne ei riittäisikään!

Kesällä 2007 toimituksenkin väki polkaisi oman kotiviiniprojektin käyntiin. Se etenee niin hyvin että parempi jakaa kokemuksia.


Syyskuu 2012
Syyskuun alussa kukinnot olivat pullistuneet pieniksi rypäleiksi ja ne olivat saaneet värinkin pintaan. Mutta olivatpa vielä kovin happamia ja raa-an oloisia. Joitain lämpimiä viikkoja ilmeisesti tarvittaisiin että makeus tulisi rypäleisiin. Kovin sateinen kesä ei luvannut hyvää syksyllekään.

 

 


 

 

Heinäkuu 2012
Viikko ennen juhannusta se tapahtui! Ensimmäiset kukinnot Zilgoissa. Tapahtuma on sen verran taivaallinen että nyt tulee kuvien kanssa, olkaa hyvät:

Kukintoja on reilusti toistakymmentä ja kummassakin; Andersissa sekä Bertilissä.

Kukitusleikkaus; Ennen

Kukitusleikkaus; Jälkeen

Kukitusleikkauksessa ylimmän tertun yläpuolinen osa leikataan pois. Näin köynnöksen ei tarvitse käyttää voimaa turhan varren kasvattamiseen vaan sen voi ohjata rypäleisiin.

 


 

Kesä 2011
Anders ja Bertil kasvavat ennätysmittoihin. Ei meinaa varaston seinä riittä pituus- eikä levyssuunnassa. Mutta silti, sato = 0. Leikkailin pikkaisen kesällä ja enemmän syksyllä. Laitoin myös ruohonleikkurin, ikään kuin uhkaukseksi, köynnöksien viereen. Ensi kesänä pitää tulla tulosta! Cecilia-pistokas yllättävän sitkeästi punnersi jälleen lehteen. Ei se juuri kasva mutta ei kuolekaan. Jubileinaja Novgorodat kasvoivat – vähän. Rypäleistä turha haaveilla.


 

Kesäkuu 2010
Toukokuun lopussa oli harvinaisen lämmin viikko. Se sai silmut puhkeamaan ja juhannuksena zilgat ovat jo roihahtaneet hyvään lehteen ja kasvuun mutta kukintoja ei näy.

Toinen Jubileinaja ei selviytynyt talvesta. Pelkkä runko, ei edes silmuja näy. Toinen on lähtenyt hyvin jo kasvamaan. Myös maassa ollut zilgan Cecilia-pistokas jäi talven runtelemaksi. Se jäikin varsin pieneksi vielä syksyllä joten ei ollut edellytyksiä päästä kovan talven yli.

Purkissa olleita pistokkaita on istuteltu sinne tänne. Eri pihoille ja parvekkeelle purkiin. Parvekepistokas kasvaa muttei erityisen hyvin. Pihalla olevat ovat melkoisissa vaikeuksissa. Vaikea saada kasvamaan.


 

Toukokuu 2010
Talvi oli äärimmäisen kylmä. Jos viinit tästä selvisivät niin sitten ne selviävät jatkossakin. Oli tosin luntakin suojaamassa mutta maa jäätyi jo ennen lumia. Vappuna oli jo lämmin ja suojat poistettiin mutta missään yksilössä ei vielä näy silmujakaan.

Pistokkaiden kanssa kävi niin että Jubileinajat kuivuivat talven aikana. Useita Zilgan pistokkaita selvisi hienosti vesipurkissa koko talven. Niissä on runsas juuristo.

 


 

Lokakuu 2009
Zilgat leikattiin niin että niihin jäi puolen metrin verran parhaita varsia. Juurikumpu suojattiin muovilla.

Jubileinajat pätkäistiin neljän silmun kohdalta maasta ylöspäin ja suojattiin turpeella ja muovilla.

Kummankin lajikkeen pistokkaat ovat jo juurtuneet vesipurkissa. Jatketaan niiden pitoa vedessä ja katsotaan miten selviytyvät.

 


 

Heinäkuu 2009
Cecilia-pistokas uhkaa kuivua. Ei ainakaan kasva mihinkään. Anders ja Bertil sen sijaan ovat venähtäneet reiluun kahteen metriin!! Kukintoja niihin ei vielä tullut. Pistokkaita otettiin jälleen roppakaupalla.

Jubileinajatkin ovat kasvaneet puolimetriä ja lehdet ovat hyvän näköisiä. Näistä otettiin myös pari pistokasta.

 


Toukokuu 2009
Zilga pistokas istutettiin mäenrinteeseen kuun lopussa. Ei edes kovin suojaiselle paikalle. Anders ja Bertil kaivettiin turpeesta. Niissä oli jo muhevat silmut. Niille rakennettiin myös tukipuut, joita pitkin hyvä kiivetä. Oli käynyt ilmi että Zilgaa ei olisi tarvinnut edes leikata ensimmäisenä vuotena niin lyhyeksi.

Valkoviiniköynnöstä hankittiin myös 2 kpl. Lajike: Jubileinaja Novgoroda. Ostettaessa ne olivat n.40 cm korkeita ja niissä oli jo pieniä lehtiä. Ne istutettiin myös rinteeseen, ei kovin suojaisaan paikkaan.

 


Maaliskuu 2009
Cecilia pistokas kasvaa ja voi hyvin multapurkissaan. Kevään ensi valonsäteet ovat saaneet jo pari lisälehteä aikaan. Chateau kanta-hämeen toinen sukupolvi vaikuttaa lupaavalta eikä malteta odottaa hetkeä jolloin se saadaan tuupattua maahan kasvamaan.


Marraskuu 2008
Puskat leikattiin puolen metrin mittaisiksi ja sivuhaaroja leikattiin parin verson päähän. Pakkasturvetta levitettiin pediksi maahan ja sen päälle typistetyt köynnökset laskettiin. Kiviä laitettiin painoksi että versot pysyisivät tukevasti maan alla. Kivet ja versot peiteltiin vielä turpeella ja koko komeus peiteltiin muovilla, joka painettiin maahan reunakivillä. Cecilia muutti oikeaan purkkiin jossa kosteaa multaa ja muovihuppu piti sen kosteana piirongin päällä.


Syyskuu 2008
Ilmat viilenivät nopeasti ja Zilgan lehdet kellastuivat. Puskat olivat jo reilusti metrin mittaisia. Toinen pistokkaista kuivui kasaan mutta toinen, joka Ceciliaksi ristittiin, alkoi työntää juuria vesikupinpohjalle. Riemu oli suuri. Ei tarvitsisi rosvohintaisessa “mikä lienikään viherlandiassa” asioida.


Heinäkuu 2008
Viiniköynnöksen kasvatus etenee vauhdilla kun sää on kohdallaan. Yhtäkkiä köynnökset olivat jo metrin mittaisia ja alaosaa peitti upean vihreät, A4 -kokoiset lehdet. Loppukuusta innostuimme ottamaan jo pistokkaita. Andersista (puska 1) ja Bertilistä (puska 2) leikattiin kummastakin omat versot ja laitettiin vesikuppiin sisätiloihin.


Kesäkuu 2008
Talvi oli selätetty mutta Suomen kesää ei meinaa mikään kasvi kestää. Versoissa olevat nuput ja pienet lehdet hävisivät alkukuun hallaöihin ja muutenkin kuppaisen kylmiin ja pilvisiin päiviin. Taas oli huoli suuri. Tilanne alkoi näyttää kuitenkin loppukuusta paremmalle kun ilmat lämpenivät. Versot alkoivat kasvaa uudelleen ja lehtiä ilmestyi.


Toukokuu 2008
Vappu oli jo todella kuuma ja näin rohkaistuimme kaivamaan viiniköynnökset esiin turpeesta. Yksi nuppukin jo pilkisti rungosta – ensimmäinen talvi oli siis selätetty. Optimistiset tukikarahkat iskettiin maahan, jota pitkin viinin olisi hyvä nousta liiterinseinälle. Lannoitettakin annettiin.


 

Lokakuu 2007
Lokakuussa tippui lehdet ja sen jälkeen rungot pätkittiin maasta kymmenen sentin tököiksi. Tököt peiteltiin pakkasensuojaturpeella.

 


 

Heinäkuu 2007
Haettiin kaksi köynnöstä, Zilga -lajiketta, Jyväskylän “mikä lie viherlandiasta”. Ne olivat pienilehtisiä ja punavartisia, vajaan puolen metrin pätkiä joissa runkoja oli muutamaa per puska. Ohjeen mukaan kaivettiin ne liiterin suojaisalle ja aurinkoiselle puolelle. Neljänkymmenen sentin kuoppaan laitettiin mustaa multaa pohjaksi. Maaperä punamultaista kivikkoa noin muuten.

Suomen kesä näytti taas sen puolen jossa aurinko ei paista, ja emme olisi ihmetelleet vaikka pakkasenkestävät Zilgat olisivat menehtyneet loppukesän viimassa.

1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (3 arviota)
Loading...
Laita hyvä jakoon.

Kirjoittajasta

Kommentoi