Ravintola Ribe – lähellä täydellisyyttä

0

Viimeksi päivitetty

Tallinnan vanhakaupunki on legendaarinen “rahat pois turisteilta” -tyylinen nähtävyys – etenkin ravintoloiden suhteen. Ravintola Ribe tekee poikkeuksen. Rahaa vastaan saa hyvää laatua.

Teimme varauksen viikkoa aikaisemmin ja saimmekin haluamamme pöydän. Hyvä että varasimme sillä sekä Riben ylä- että alakerta ovat täynnä kun marssimme sisään perjantai-iltana. Ystävällinen henkilökunta johdattaa meidät hyvin valaistun ja siistin musta-valko / uus-vanha -sekoitteita yhdistelevän ravintolan alakertaan.

Menuja ei näin viikonloppuna ole ainakaan tarjolla, joten a la cartella mennään. Ravintola Riben viinilista on melko varma läpileikkaus koko maailmasta. Laseittain tarjottavia on vähän, joten ohjaus kokonaisen pullon hankintaan toimii. Satumme löytämään erinomaisen tuottajan Borgo Salcetinon Chianti Classicon 2010 (36€) kompromissiksi koko aterialle. Kellarissani muhii kyseisen tuottajan “Lucarelloa”, joka on heittämällä paras maistamani Classico alueen viini. Tämä pikkuveli osoittautuu kuitenkin melko peruslaatuikseksi nuorukaiseksi, aromimaailmaa ei ole ehtinyt kehittymään ja terhakka hapokkuuskin on vielä kuin vastalause koko systeemille.

Kaninmaksamoussea, sipulia ja puolukkahilloa

Keittiön tervehdyksenä tuodaan lusikassa hienostunut ja hento kaninmaksasta tehty makupala, jonka päällä hiukan krispiä sipulia ja puolukkahilloa. Se on täydellinen herätys ateriaan. Tämä lusikallinen nostaa odotukset korkealle.

 

Peuraa, sipuli-katajanmarjahilloa, kantarelliaiolia (13€)

Peura on paperinohutta ja täydellisesti riippunutta. Uskomattoman herkullista – juuri sellaista suussa sulavaa laatua! Päällä olisi tosin voinut olla sormisuolaa hiukan koska annoksen ainoa suola tulee sinapinsiemenistä. Uppomuna on ollut joskus 63 asteista mutta nyt jo kylmää. Todella herkullisesti marinoituja kurkkupaloja sekä kuorittuja kirsikkatomaatteja, joiden vertaisia emme ole ennen päässyt maistamaan. Lautasella on iso karnevaali menossa mutta silti kokonaisuutena ruoka toimii.

Pohjolassa syödään leipää joka aterialla ja sitä tarjotaan myös Ravintola Ribessä. On tummaa pähkinä-hedelmäleipää, joka voisi olla itse paistettua – sen verran herkullinen maku on. Kylkeen tulee kolme erilaista levitettä antamaan lisäsäväystä.

 

Lampaan niska, lampaanniska-confit, pehmeää vuohenjuustoa, munakoisososetta (16€)

Annos on kuin taideteos. On tummaa ja vaalea, pehmeää ja rosoista. Lammasconfit on riittävän mehukas ja siinä on hieno lampaanaromi. Uppopaistetusta munakoisopallerosta saadaan hiukan suolaa annokseen. Vouhenjuustokreemi pehmentää makuja mutta voisi sisältää enemmänkin vuohenjuustoa. Kun portviinikastiketta on vain muutama täppä, sen täytyy olla todella reippaasti kiehunut kasaan, niin että maku on hyvin konsentroitunut. Ravintola Riben kastike ei valitettavasti tähän pysty vaan on harmillisen laiha. Kokonaisuutena tämäkin annos on taidokas ja kooltaan yllättävänkin reilu.

 

Naudanfilee, perunafondant, paistettuja kantarelleja (21€)

Vaimo pyytää naudunfileen medium+ ja se on tasan tarkkaan juuri pyydetty. Hyvälaatuinen liha on mureaa. Kanttarellit ovat kuin juuri metsästä tuotu! Perunafondant on taidokas, joskin siitäkin puuttuu suola. Tilattaessa ei tiedetty mikä on kanankupu eikä sitä tarjoilijalta muistettu kysyä. Se jäi kokonaan arvoitukseksi, koska mikään ruoassa ei yhdistynyt tähän määritelmään. Tilpehöörit ympärillä täydentävät kivasti annosta mutta tässäkin pääruoassa on sama kuin minulla – makua saisi olla rohkeammin. Sieni-konjakkikastike on kuin vesivärillä vedetty häive lautasen reunalla, siitä ei ole tuomaan lisäaromeja annokseen. Pieniä haparointeja lukuunottamatta annos on nautittava ja maha täyttyy varmasti.

Muuten täydellisesti sujuneen tarjoilun ainoa harha-askel tulee kun siirrytään jälkiruokaan. Pääruokalautaset häviävät ja jäämme h-moilasina istumaan. Saamme muutaman minuutin päästä napsuteltua tarjoilijan takaisin ja jälkkäritilaus vetämään. Tilaamme kylkeen Pöltsämaan Kuldnea ja tarjoilijan vinkistä otetaankin toinen lasi mustaherukkana. Olen otettu. Yleensä virolaiseen tarjoilukulttuuriin kun ei kuulu että voisi ohjailla tai opastaa asiakasta millään tavalla.

 

Isoäidin syysherkku, omenasosetta, keksejä, kermakastiketta (5€)

“jälkiruoka purkissa” konsepti toimii mainiosti Olo-ravintolassa, joten odotukset pomppaavat. Katajanmarjajäätelö on raikas kuin mynthon-pastilli. Sen kyytipojaksi lusikoin purkista äkkiä jotain makeaa mutta sinänsä erinomainen omenasose on vain luontaisella sokerilla. Tyrnisoseessa upean tuore hapan kirpeys. Harmikseni koko purkista ei löydy juuri mitään makeaa, vaikka jälkiruoka on kyseessä.

Espressomousse, punajuuri-vadelmageeliä, vanilja-punajuurijäätelä ja suklaamuruja (6€)

Moussessa on hyvälaatuista suklaata ja reilusti. Sen kumppaniksi vaimo haarukoi myös jotain makeaa mutta sitä ei hänenkään annoksesta juuri löydy. Vanilja-punajuurijäätelössä ei ole vaniljaa sen paremmin kuin punajuurtakaan – eikä varsinkaan sokeria, joten se jää harmillisen torsoksi. Nätti annos tämäkin mutta makiaa se jälkiruoan pitää olla. Jälkiruoat näyttävätkin olevan Ravintola Riben heikoin lenkki.

 

Loppuarvio

Jo vuonna 2007 avattu Ravintola Ribe edustaa fine-diningia Tallinnassa. Laatu onkin jo hyvä, kunnianhimoa löytyy mutta itseluottamusta ja rohkeutta puuttuu ja se viimeinen “kick” jää haaveeksi. Maut kunnolla kasaan, saa olla suolaakin ja jälkiruoassa täytyy olla makeutta. Toivon tosiaan että Ravintola Ribe saa tämän viimeisen askeleen otettua niin joku tarra Micheliniltäkin irtoaa – siihen tässä varmasti tähdätään?

Huolimatta viimeistelyn puutteesta Ravintola Ribeä voi hyvin suositella. Hinta-laatu (ainakin suomalaisittain) on hyvä ja palvelu erinomaista.

Ravintola Ribe

 

7.0 Asteikolla 1-10

Arvosanaan vaikuttaa kokonaisuus; miljöö, palveluasenne, osaaminen, ruoka, viini sekä niiden hinnat.

  • Hinta-Laatu 7
1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (3 arviota)
Loading...
Laita hyvä jakoon.

Kirjoittajasta

Kommentoi