Hiltonissa ollaan selvästi turhan vaatimattomia; Kalastajatorpan brunssi on ennemminkin sunnuntailounas. Kattava valikoima herkkuja buffet-tyyliin sekä annostarjoiltu pääruoka tekivät vaikutuksen. Brunssittelu tapahtuu kaiken hyvän päälle nostalgisessa ravintolasalissa ja merimaisemissa, joista ei puutu kuin Spede ajelemasta jollain häkkyrällä.
Kalastajatorpan henki on ainutlaatuinen
Kalastajatorppa kutsui meidät testaamaan kesää vasten uudistetun brunssinsa. Kello 11 jälkeen paikka alkoi täyttyä nopeasti kaikenkirjavasta asiakaskunnasta; oli kanta-asiakkaita, jotka olivat käyneet tässä ravintolassa varmasti useita vuosikymmeniä. Oli nuoria lapsiperheitä. Pöytä, jossa taisi olla puoli sukua koolla sekä takaosan kabinetissa ylioppilasjuhlat.
Tämmöisessä paikassa tulee välittömästi lämmin, rauhallinen ja nostalginen tunnelma – hengähdys pysyvää maailmassa, joka on hukkumaisillaan kiinalaiseen kertakäyttökrääsään ja amerikkalaiseen McElämä -ajatteluun.
Kroisantit ja karjalanpiirakat ovat Kalastajatorpalla jätetty sivuun ja tarjolla on buffetillinen hyviä salaatteja, kalaa, makkaraa, kielenvievää teriyaki-possua ja hyvät jälkkärit. Se mikä tästä tekee “luksusbrunssin” on annostarjoiltu pääruoka.
Brunssi, joka on kuin lounas. Ja varmasti 36€ arvoinen.
Yksinkertaisuudestaan huolimatta kuminalla maustettu fenkoli-perunasalaatti oli jotain mitä tullaan tekemään tänä kesänä monet kerrat.
Kalaa täytyy löytyä suomalaisella brunssilla. Marinoisin sillit kyllä itse.
Mukavan maukkaita Salciccia-makkaroita ja lähes järjen vievän hyvää teriyaki-possua.
Caponatassa oli nappiin mennyt chilin lämpö. Nieriä kärsi hiukan kalan päälle laitetusta vaahdosta, joka vetisti rapsakaksi tarkoitetun nahan.
Tätä se nyt sitten on luksusbrunssilla. Annostarjoiltuna pääruokana härkää ja bataattia. Erinomainen annos.
Juustojen kaverina oli raparperihilloa, joka maistui kuin mummolassa konsanaan.
Suklaa-browniet olivat täydellinen yhdistelmä pehmeän valuvaa sekä rapsakkuutta.
Meitä ihmisiä on kahta sorttia; normaalit ja sitten ne jotka hokevat “tykkään ei niin hirveän makeasta”. Jälkimmäisiä on Kalastajatorpan brunssilla muistettu vaniljacremellä, jossa mehustettuja marjoja. Annos oli raikas kuin mikä.
Kyllä näissä maisemissa kelpaa brunssitella.
Kalastajatorpan tarjoilijat selvästi viihtyvät ravintolassaan ja se näkyy asiakaspalvelussa. Jos jollain on huono päivä niin ei sitä päällepäin arvaa. Kaikki tapahtuu vieläpä hyvin ripeästi aktiivisen otteen johdosta.
Kalastajatorpan brunssi on kokonaisvaltaisen nautittava kokemus. Onko se brunssi vai lounas niin senhän voi jokainen käydä itse testaamassa?
(1 arviota)
Loading...
