Gourmet-ruokaa Itämeren tyyliin

0

Viimeksi päivitetty

Gourmet Baltic Princessin illallinen tarjoaa muutamia hutilyöntejä lukuunottamatta kelvollisen signature menun. Ja pienet virheet voi antaa anteeksi loistavien suositusviinien ansiosta.

Gourmet Baltic Princessin sisustus ei juuri poikkea vieressä olevasta venäläisestä ravintolasta. Kokolattiamatot ja paksut verhot. Kukaksi poimutetut puuvillaiset lautasliinat. Hovimestari tarkistaa pöytävarauksemme;
– Valitettavasti pöytä annetiin jo pois, neitokainen avaa.
– Eihän kello ole kuin 19:10, juuri vasta lähdettiin, minä ihmettelen?
– Odotatteko hetkisen niin käyn katsomassa toista pöytää? Hän palaa nopeasti ja jatkaa iloisena että nyt on toinen pöytä – ja vieläpä parempi kuin se ensimmäinen olisi ollut! No hyvä. Hän ohjaa meidät kahden hengen pöytään ikkunan viereen, josta ei valitettavasti näy loppiaisen tienoilla mitään muuta kuin pari laivanvalopistettä. Hetken mietin mikä se ensimmäinen pöytävaihtoehto olisi ollut? Ystävällisen oloinen tarjoili tulee käymään ja alkutahdit mennään nopeasti. Signature menu by Bottega – viineillä kiitos.

 

Amuse bouche

Keittiöntervehdys tulee nopeasti. Tarjoili kertoo sen olevan tomaatti-basilikavaahtoa mutta meistä se on ennemminkin jäätelöä. Oli kumminpäin vaan niin varsin hyvälle tuo maistui vaikka ei mikään huippu-gourmetin taidonnäyte ollutkaan.

 

Jättitaskuravun jalkaa, punaista paprikaa, piparjuuri-kukkakaalicannelonia ja karhunvatukkavinegretteä

Annoksen esillelaitto on varsin kaunis mutta hiukan ihmetyttää miksi se on lautasen toisella reunalla? Taskuravun jalka on ilmeisen tuoretta ja mehukasta. Punaisesta paprikasta tehty kastike antaa siihen pikanttia sävyä ja canneloni täytteineen tasapainottaa elämystä – siinä ei tosin piparjuurta ole nimeksikään. Vinegrette on myös hiukan kesy. Kokonaisuutena pidimme kuitenkin annoksesta ja varsinkin sen kanssa tarjoiltu Soave (tuottaja ei selvinnyt) oli loistava kumppani annokselle. Ei harmittanut yhtään vaikka netissä olevan menun mukaan valkoviininä piti olla Uuden seelannin Sauvignon Blancia.

Jättitaskurapuannos on hyvä mutta esillelaiton toispuoleisuus kummastuttaa?

 

Tattiraviolia, hanhi-rilletteä ja tryffelivaahtoa

Ravioli ei siinä mielessä ole ravioli että se ei ole suljettu mitenkään vaan ikäänkuin taitettu pastalevy. Se on myös hiukan vetisenä mennyt lautaselle, joten pohjalla alkaa kohta lillua makusekamelska. Tryffelivaanto lienee oikeasta sienestä tehty. Siinä on tryffeliä juuri sen verran kuin pitää.

Rillette on valitettavan epäonnistunut. Se on kuin aamulla purkista otettu, nyt jo kuiva pala lihansäikeitä kuutiossa jonka työstämiseen tarvittaisiin saha. Sen seurana oli jotain hieman tulista moussea, jonka kanssa rilleten sai juuri ja juuri syötyä. Viininä tarjoillaan Fonte al Cerro DOCG chianti, joka on varsin laadukkaan oloinen mutta hapokkaan chiantin sijasta olisin tryffelille miettinyt hieman elegantimman viinin vaikka Piemontessa.

Tryffelivaahto on upea, hanhi-rillette ei niinkään.

 

Amuse bouche II

Tähän väliin saapuu keittiöntervehdys, jonka tarjoilija risti karhunvatukkasorbeeksi mutta uskoisin että kyseessä oli ennemmin valkoherukka. Raikas jääsohjohan se on kuitenkin.

Turskan fileeleikettä, tonnikalatartar, verkkomelonia, fenkoli-härkäpapuragua sekä sauce vierge

Turska on erinomainen. Tuore ja mehukas, tosin nahka olisi saanut toki olla rapeampi. Sen päällä on kuivattua tonnikalaa läpinäkyvän ohuina siivuina, joten ne liehuvat kuin tuli kuuman kalan päällä. Pohjalla olevat melonilastut antavat mukavaa makeutta suolaiselle kalalle. Tonnikalatartar on harjoitelman oloinen ja fenkoli-härkäpapuragussa on hyvää hillottua fenkolia mutta kuin vitsinä vain kaksi härkäpavun puolikasta. Vierge-kastike on myös aika luiru.

Annos jääkin ehkä menun heikoimmaksi, sellainen vähän hutaistu kokonaisuus. Ja tätä ei pelasta edes viinivalinta, joka on jostain syystä tuhti punaviini?! Turskan kanssa voisin vielä kuvitella jotain kevyttä pinot noiria mutta ripassoa? Harmi sinänsä koska k.o ripasso (tuottaja ei selvinnyt) oli sinänsä aivan erinomainen.

Turska on hyvää ja mehukasta mutta annoskokonaisuus hätäinen.

Hirvenfileetä, paahdettua voipähkinäkurpitsapyreetä, uunijuureksia, puolukka-riistalientä.

Liha-annos saapuu näyttävästi. Siinä on palava kanelitanko antamassa tunnelmaa – tarjoilijan mukaan myös terapiaa(!). No, hauska yksityiskohta kuitenkin. Vaikka liha on myötäsyihin leikattu, se on hyvin mureaa ja todella mehevää. Paistotulos perfecto. Kastike olisi michelin-kokille liian paksu mutta voi pojat että se oli hyvän makuinen! Kyydissä ollut pyree ja juurekset sulavat niinikään suussa. Menun paras annos kiistatta.

Hirven avecina tarjoillaan Il Vino dei Poeti Brunello di Montalcino DOCG joka on todella harvinaislaatuisen upea elämys. Se on dekantoitu rauhassa, jolloin brunellon upeat aromit suklaasta ja maasta pääsevät oikeuksiinsa. Täydellinen kumppani hirvelle.

Hirvenfilee on upea – ja viini vielä parempi!

Juustoa

Säästimme tuota upeaa brunelloa myös juustoille mutta meinasi nauru päästä kun tarjoilija tuo tämän ruokalajin pöytään. Kahvitasilla on pieni pala juustoa – ei sitten mitään muuta. No, se on sentään Taleggio-juustoa joten makuelämys, vaikka olikin hiukan spartalainen, oli taattu.

Suklaapannacottaa, tyrnisorbettia, pistaasikreemiä

Hienosti esillelaitettu annos on myös erinomainen. Suklaapannacotasta on jouduttu tosin tekemään hiukan liiankin tiukka, niin että siitä saa muotoiltua tuollaisen s-kuvion lautaselle – mutta hyvää se silti on. Sorbetti on upea ja pistaasikreemi loistava. Tarjoilija innostui tuodessaan viinin pöytään. “Rakkauden viiniksi” hän kutsuu Petalo Il Vino della Amore Moscatoa ja toden totta, upea moscato onkin kyseessä. Hyvin harmoninen kokonaisuus, johon on hyvä päättää illallinen.

Suklaapannacotta kruunaa aterian.

Lopputulos

Muutamaa haparointia lukuunottamatta menu on varsin nautinnollinen. Michelin-tähteä tällä esityksellä ei kuitenkaan ikkunaan tulla liimaamaan. Viinit Suomeen verrattuna ovat jopa poikkeuksellisen hyviä, joskaan ne eivät olleet aina oikean ruoan kanssa. Ihan vinkiksi tarjoilijalle; viini kaadetaan pöydässä lasiin eikä tuoda laseja kaadettuna keittiöstä. Henkilökunta on hyvin ystävällistä – toisenlaisia virolaisia tarjoilijoita on myös nähty, etenkin tällä samaisella laivalla.

Tallink-siljan ravintoloiden yleinen taso on nätisti sanoen katastrofi, joten kyllä tälle gourmet-illalliselle voi varovaisen suosituksen antaa. Jotainhan se on kuitenkin tälläkin laivayhtiöllä syötävä?

Suositusviineineen 97€ (club one kortilla 89€) *

Still vesi 2,50€ per henkilö.

* menu bottega vaihtui menu Irikseksi juuri visiittimme jälkeen

6.0 Asteikolla 1-10

Arvosanaan vaikuttaa kokonaisuus; miljöö, palveluasenne, osaaminen, ruoka, viini sekä niiden hinnat.

  • Hinta-Laatu 6
1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (Anna arviosi, kiitos.)
Loading...
Laita hyvä jakoon.

Kirjoittajasta

Kommentoi